Helpottunut olo jatkuu :)
Nyt odotellaan laikkauspäivää kuin kuuta nousevaa, ja tietysti reilu vuosi sitten ottamani naisten syöpävakuutus kiinnostaa... Mikä onkaan heidän päätös? Hätäpäissäni lähetin hieman vajavaisen hakemuksen, mutta luulisi sitten pyytävän lisäselvitystä. Lääkärien lausunnot meni kuiten kopiona, kai heillä on joku joka ne suomentaa latinasta...

Olen lueskellut muiden nuorten (20v-38v) syöpäpotilaiden kertomuksia, ja itsellä on tässä vaiheessa kaikki hyvin, mutta mikään ei sano, että löytyy vielä vaikka mitä, ja mistä vain. On sen verran koskettavia kertomuksia ihmisltä tästä samaisesta syövästä... Ja kuinka ja missä vaiheessa se on ilmennyt.

Ilmoitin itseni Kymenlaakson syöpäyhdistykselle vapaaehtoistyöhön, kun tää kaikki on ohi, sen verran itseäni kosketti koko homma, että jos vaan joku samassa tilanteessa tarvitsee juttukumppania, apua arjessa tms. niin autan. Itsellä kun ei ole kipuja, jos selkää ja lonkkia ei oteta huomioon, mutta koko ajan olen sitä mieltä, ainakin toivon, että se johtuu vaan selän nikamaongelmasta ja vinosta kehosta.
On vaan joku "syöpäläinen" kohdunsuulla/kohdussa. Olisi edes perhosia vatsassa, vaikka kyllä tää jo niitäkin alkaa aiheuttaa... Kaikki jännittäminen ja miettiminen. Ei mitään oireita. Näkyvät oireethan tulevat vasta jos leikkauksen jälkeen todetaan, että tarvitsee sädehoitoa tai muuta. Jos todetaankin, että poistetusta osasta kuiten lähtee jotain jäänteitä johonkin suuntaan.
Itsellä oireet tosiaan tässä kohtaa on henkisiä.
En saa nukuttua, melatoniinin voimin jotenkin saa yöheräämiset aika lyhyiksi.
Miettii ja miettii, ajatukset kulkee ihan omia raiteitaan.
Unohtelen asioita, mihin laitoin jotain, pitikö mennä johonkin ja monelta.
Tulee "ei kiinnosta" ajanjaksoja, huomaa tuijottelevansa johonkin tyhjyyteen.

Tänään on toiseksi viimeinen päivä nykyisessä työssä, ja aika astua uusiin kuvioihin ensi viikosta ;)