30.5. to päivä ennen viipalekuvaa... Hermo kireellä, itkettä ja ahdistaa :/ Oma yleiskunto on hermojen takia ihan alhaalla, mutta kahvakuulaan menen. Ja siellä huomaa kyllä kuin ei vaan jaksa kuten yleensä. mutta sai ainakin tunniksi muuta ajateltavaa. Koko päivän ollu selkä ihan kipeä, ja tietysti sitä ajatteli että siellä se leviää.

Päivällä kävin Jukan hoidossa, lämmintä kättä ja uskoa tulevaisuuteen. Ja se lämpö ikäänkuin levisi koko alakehoon ja tunniksi hävis kaikki kivut. on se jännä :)

Illalla klo 22 piti juoda 0,5l satsi jodijuomaa, varjoainetta suolistoon... Näkyy sitten kaik muutokset. Onneks sain rakkaan kotiin jo tänään <3 ja mukaan huomenna kuvaukseen. Tosin ystävä oli lähdössä mukaan jo, että yksin ei olisi tarvinnut mennä.
Päivä loppui siis hyvin ja illalla sai sellasen nauruhermokohtauksen että kesti jopa puolisen tuntia, ei meinannu loppua ollenkaan. Kaikki viikon jännitys kai laukes, ja tajusin, etten ollut nauranutkaan oikein koko viikkoon.

31.5. pe. aamu alkoi hyvällä tuulella, mutta jännittää...
Puoli litraa taas jodia naamariin ja 9.30 aika Kuusaalle. Hoitaja on ystävällinen ja kyselee ja rohkaisee.
Tippa käteen josta menee vielä suonistoon varjoaine. Kuvauslaite on rengas. ei siis umpiputki, joksi sitä luulin. Kilpirauhasen ja rintojen päälle suojat ja sitten kuvataan. Varjoaine lähtee suoneen ja lämmittää hetkessä koko kehon. Ja tunne on tosiaan kun pissais housuun, kuten hoitaja kuvaili. lämpö tuntuu myös kurkussa. Voin kuvitella kuinka joku voi saada paniikkikohtauksen siinä maatessaan ns. putkilossa ja kehossa tuntuu tuntemuksia jota ei todellakaan siihen kuulu.
Mutta nopeasti ohi, n. 10-15min.
Ja unohdin pyytää sairaspoissaolo-lapun töihin. Mutta olkoot, muistin sen Veturissa.

Prismassa, Veturissa ja autossa kyttään puhelinta hulluna ja se EI VAAN soi. Gynen pitää soittaa ja kertoa, muuten olen koko viikonlopun ihan epätietoisuudessa ja paniikissa. Ei soi...
Klo 15 alan soittelemaan itse sairaalaanpäin, vaihde josta yhdistää päivystykseen kun naistentautien poli on jo mennyt kiinni, tiedän perjantaisin klo 13.30.
Päivystyksessa vastaa ystävällinen hoitaja ja jolle selitän tilanteen ja varmaan kuulee kauhun äänessäni. Lupaa kysyä päivystävältä lääkäriltä jos hän katsoisi lausuntoa jonka röngtenlääkäri on tehnyt, gyne on jo lähtenyt kotiin. Mutta ei lupaa mitään, yleensähän lääkärit eivät toisten lääkäreiden asioihin kai puutu, ja koska kyseessä on erikoislääkäriltä toiselle tarkoitettu keissi.

No, mennään remonttia tekemään ja ajattelin alkaa hiomaan kittauksia, kun puhelin soi, tai tärisee, äänet ovat olleet hävyksissä viikon, mutta uuden puhelimen hankinta ei ole prioritetti nro1 tosiaankaan.
Hoitaja soittaa ja kertoo lääkärin katsoneen lausuntoa ja "voit nukkua rauhassa, etäpesäkkeitä ei ole näkyvissä" Kädet tärisee ja jalat menee ihan veltoksi ja itku pääsee helpotuksesta.
"mutta odottele vielä sitten gynen ilmoitusta ja jatkotoimenpidesuunnitelmaa" No tietty. jatkot on kuitenkin Helsingissä, mutta jos selviä oikeasti kohtuleikkauksella, eikä etäpesäkkeitä ole, niin sädetykset yms. jää ilmeisesti pois. Huoh!

Mieli virkeänä loppupäivän. Kotona grillausta ja saunomista rakkaiden kans. <3