Huomenna on tuomiopäivä, ainakin omasta mielestä. Mitä jos se onkin imusolmukkeissa, mitä jos selkä- ja lonkkakivut johtuukin siitä, että syöpäsolut on tunkeutuneet jo kohdun läpi ja etäpesäkkeet on sielä...
Ihan hirveä paniikki.
Luin tämän, ja nuo täytyy muistaa ohjeistaa omillekkin lapsille, joko jo nyt tai sitten tulevaisuudessa.
http://www.iltalehti.fi/perhe/2013053017084260_pr.shtml

Työpäivä menee entistä matelevammin, huomenna tähän aikaan olen Poksissa, ja odotan että pääsen viipalekuvaan, lauantaina tähän aikaan olen joko maani myynyt tai edes vähän iloisempi. Toivottavasti Hyksiin pääsee pian. Nyt ollaan menty kahden viikon sykleissä, joten sen aika on aivan varmasti juhannuksen aikaan. Silloin kun piti olla Ahvenanmaalla miehen kanssa loma-työreissulla :(

Mutta jos ja kun tästä selviän vain osapoistolla, niin sitten aletaankin lapsentekopuuhiin :)
KUN tästä selviän osapoistolla, yhden lapsen jälkeen viekööt vaikka kaikki!

Ja voin vaan sanoa, että jokainen kurkkukipu, selkäkipu ja alavatsakipu tuntuu mielessä siltä että "nyt se leviää jo sinne ja tuonne"

Yksi sadastakuudestakymmenestä....

24.5.13,
päivä jolloin lääkäri kertoi sairastavani kohdunkaulan syöpää. Papa III-luokkaa ja koepaloissa kuukautta aiemmin epäily pahanlaatuisesta solumuutoksesta. Loop-hoito 16.5.13 ja tässä tulos. Patologin lausunto suomennettu googlen avulla, ja sehän on varma nakki, netti on ehkä aikamme pahin vitsaus, mutta tuleehan tämäkin nyt sitten kirjattua kaikelle, esimerkiksi kanssaeläjille. Vuosittain todetaan syöväksi ahti ehtinyttä muutosta n. 160 kpl Suomessa, melkein yhtä paljon kuin miljoonia euroja voittaneita lottovoittajia.
Jotenkin olisin mielummin yksi heistä, lottovoittajista. mutta kai tälläkin on joku tarkoitus? Kaikella on...

Älkää naiset ja kanssasisaret laiminlyökö jokavuotista papa-näytteen ottoa vaikka se inhottavaa onkin.
Itsellä se oli jo vuosi sitte II, mutta sitten puolenvuoden kontrolliajan aikaan, oli isän hautajaiset, pika-avioliiton eroprosessi jne. jne. selityksiä nyt sitten hakee, mutta en vaan muistanut mennä.

Johonkin kai alettava purkaa asioitaan ja saatava ajatukset kuriin ja järjestykseen.
Meni hieman elämänarvot uusiksi. kunhan saa pään pidettyä kasassa niin varmasti helpompaa.
Tuosta perjantaista lähtien on sitten syöty luonnon omia syöväntorjunta-aineita, ja saatu hengellistä hoitoa. Kaikki apu on tervetullutta kuolemanpelossa ja toivon että se on auttanut, edes jollain tavalla.

Ylihuomenna on koko kehon viipalekuvaus, selvitetään onko se levinnyt muualle, ja jos on niin minne.
Jokatapauksessa Helsinkiin menee heti perjantaina, toivottavasti lähete naistenpolille, jossa leikataan koko kohtu ja muut tarvittavat, tai hyvässä tapauksessa osapoisto. Mikäli siis tämä kasvusto on vain kohdunkaulalla/kohdussa, eikä levinnyt esim. imusolmukkeisiin, suolistoon, virtsarakkoon... Kaikki kauhuskenaariot on nyt läpikoluttu.

"Sinullahan on jo kaksi lasta" sanottiin. Joka tietysti lohduttaa, mutta tarkoitushan tässä on vielä lisääntyä, jos vaan kohtalo sen sallii. Ja jos ei salli, niin pyrin olemaan äiti näille kahdelle rakkaalle niin kauan kun vaan henki pihisee.

Tukena myös avomies <3, äiti ja ystäviä. Ilman heitähän tässä viikossa olisi jo lähtenyt järki.

Mietin eräänä yönä, taas hereillä ollessani, että pakko alkaa kirjoittamaan johonkin, ja tänään sain saman ohjeen päiväkirjasta tuolta paremmalta puoliskolta. mutta jos tästä kirjoittelusta vaan on apua kenellekkään ikinä niin hyvä. Itselle tulee ainakin terapiana :)
Lapset tuli kotiin, ja aletaan tekemään raparperipiirakkaa, elo jatkuu normaalina, vaikka sisuskaluja kaiveleekin, muut kuin perhoset vatsassa...